Kaiken kaikkiaan matkani sujui hyvin. Niin kuin arvelinkin etukäteen minut otettiin ystävällisesti joukkoon mukaan koulussa ja lapset olivat tottakai, matkani kohokohta. En ymmärtänyt usein lainkaan heidän kiihkeästä selityksestään mitään mutta kehonkielellä voi pelastaa paljon. Jos välitunnilla tuli erimielisyyttä ja siitä tultiin minulle kertomaan, yritin selvittää asiaa. Jos asia ei selvinnyt, otin molempien väärinymmärrettyjen käsistä kiinni, laitoin ne lujasti yhteen ja sanoin "amigos". Tämähän jo viritti iloisen hymyn molempien pienille kasvoille ja taas jatkettiin matkaa.
Kiitän kaikkia jotka mahdollistivat matkani. Kiitos Erasmus, Turun Kristillinen Opisto, siellä Niina-ope ja anteeksi äikänope Anu lukuisat kielioppivirheet.
Kiitos tukijoukoille kannustuksesta ja suuresta antamastanne tuesta. Iso Kiitos ihan kaikille.
En vaihtaisi tätä mieleenpainuvaa matkaani mihinkään.
Hyvää Kevättä kaikille.
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
ja niin tämäkin reissu.
Johanna Kurkelan sanoin; Lapsia jää iso ikävä! |
La primavera está aquí. |
Viimeinen viikko
Jonna ja Maca ope odottelevat toukkien kasvamista. |
Torstaina saapui kouluun ambulanssi johon lapset saivat tutustua. Teimme etukäteen päähineet tätä varten ja vierailun jälkeen jaettiin vielä kaikille kertakäyttömyssy ja laastari muistoksi vierailusta.
Tulevat picassot |
Tutustutaan ambulanssi kalustoon. |
experiments |
|
m niinkuin mariposa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)