Olenko jo kertonut että aamuisin koulussa soi musiikki. Kaunis musiikki raikuu aika kovalla volyymilla koulun isoilla käytävillä, esimerkiksi Vivaldin Kevät. Kun lapset tulevat aamuisin koulun pihalle he asettuvat luokittain riviin koulun portaiden eteen. Lapsia saattaneet vanhemmat jäävät vielä keltaiseksi maalattujen aitojen taakse vilkuttamaan lapsilleen. He seuraavat omiaan katseellaan kun opettajat suukottelevat lapset tervetulleiksi kouluun. Luokat siirtyvät vuorollaan opettajiensa johdolla sisälle, tällöin musiikki vielä soi lujaa mutta hiljenee pikku hiljaa kunnes lopulta vaimenee kokonaan.
Tämä kaikki teki suuren vaikutuksen minuun. Iloinen puheensorina kuuluu kun opettajat ja muu henkilökunta tervehtivät aamuisin toisiaan. Vaikka en ymmärrä sanoja aistin ilmapiirin, eleet ja ilmeet. Ne kertovat välittämisestä. Pienten puolen vastaava opettaja kysyi eräänä päivänä olenko tyytyväinen? Vastasin olevani erittäin onnellinen. Hän puolestaan kertoi olevansa onnellinen jos minäkin olen!
Taisin aiemmin jo mainita että jotkut lapset on tuotu jo ennen tätä kouluun aamukerhoon. Monitorat eli ohjaajat valvovat lapsia lukitulla pihalla, heitä näkyy useita työssä aamuisin. Luokassa ei kuitenkaan ole vakinaista ohjaajaa, ei ainakaan minun luokassani. Vain sellainen ohjaaja joka tarvittaessa jakaa aikaansa eri luokkien kesken. Opettajani on siis ainoa aikuinen vakituisesti luokassaan. Toki erityisopettajat vievät pienryhmiin oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia lapsukaisia aina välillä päivän mittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti